Espanjalaisen keramiikan hoito

Olen taas miettinyt tuota espanjalaista keramiikkajuttuasi – siis sitä, miten oikein hoidan tätä tavaraa kohtelematta sitä kuin museoesinettä tai vahingossa tuhoamatta sitä tiskiä pyyhkiessäni.“

Ensinnäkin – puhdistus. Käsinpesu on edelleen turvallisin tapa pestä useimpia perinteisiä espanjalaisia keramiikkaesineitä, erityisesti Talaveran tai Manisesin käsinmaalattuja. Lasitteet ovat vahvoja, mutta eivät supervahvoja. Astianpesukone voi pestä jotkin modernit esineet, mutta vain jos valmistaja niin sanoo. Ja silloinkin käytä yläkoria, hellävaraista pesuohjelmaa, ei kiehuvaa laavaa, lämpöä ja kuivausta. Kerran laitoin astianpesukoneeseen kulhon, joka kuulosti suihkumoottorilta ja haisi heikosti palaneelle paahtoleivälle... kulho selvisi, mutta vannon, että kuvio haalistui aavistuksen. Tai ehkä se oli vain minun liioitteluni.

Ja nyt – lohkeamia. Pitäisikö ne korjata? Rehellisesti… riippuu tilanteesta. Pieniä lohkeamia lautasen reunassa? Voit tasoittaa ne hieman 600-karkeudella varustetulla märkä-/kuivahiomapaperilla (hyvin varovasti, kuin silittelisit hermostunutta kissaa). Jos lohkeama on suurempi ja kappale on koristeellinen, voit käyttää kaksikomponenttista epoksilakkaa ja hieman emalimaalia täyteaineena ja värin sovittamiseen. Mutta jos kyseessä on kappale, josta syöt, jättäisin tee-se-itse-korjaukset väliin. Elintarviketurvalliset korjaukset ovat aivan eri asia, ja useimpia kotitekoisia korjaussarjoja ei ole luokiteltu siihen. Ja outo mikromielipide: Pidän itse asiassa pienestä lohkeamasta rakastetussa kulhossa. Se antaa sille luonnetta. Ei "pudota se lattialle" -luonnetta, mutta tiedät varmaan mitä tarkoitan.

Elintarviketurvallisuudesta puheen ollen – jos joskus ostat vanhempaa espanjalaista keramiikkaa (kuten vintage Talaveraa tai mitä tahansa ennen vuotta 1990-lukua), testauta se lyijyn varalta. Oikeasti. Jotkut vanhemmat lasitteet olivat upeita, mutta… joo. Eivät olleet ihanteellisia aamumuroihin. Voit ostaa lyijytestipakkauksen rautakaupasta, mutta jos haluat todellisen vastauksen, lähetä näyte laboratorioon. Nykyaikainen espanjalainen keramiikka hyvämaineisilta työpajoilta on lähes aina elintarviketurvallista, mutta jos esine on puhtaasti koriste-esine, oleta sen olevan koriste, ellei valmistaja toisin sano. Käytin kerran koristeellista kannua vesikannuna illallisjuhlissa ja joku sanoi, että vesi maistui "metallilta". Ei enää koskaan.

Lautasten pinoaminen – tässä kohtaa ihmiset alkavat olla holtittomia. Älä pinoa käsinmaalattuja lautasia suoraan päällekkäin, ellet halua lasitteeseen pieniä mikronaarmuja. Laita ohut huopa-alusta tai jopa paperilautanen lautasten väliin. Sama pätee kulhoihin. Äläkä pinoa lautasia liian korkealle; paino kertyy ja pohjalautanen käy äkäiseksi. Tiedän, että se on ärsyttävää, mutta niin on myös rakastamasi lautasen vaihtaminen.

Lautasten ripustaminen – tosi söpöä, tosi espanjalaista, mutta tee se oikein. Käytä pehmustettuja lautasripustimia, äläkä niitä metallikynsisiä, jotka uppoavat reunaan. Tai vielä parempi: niitä itsekiinnittyviä lautasripustimia, jotka tarttuvat lautasen takaosaan. Ne pysyvät yllättävän hyvin (minulla on ollut yksi jo vuosia), mutta varmista, että pinta on puhdas ennen kuin kiinnität sen. Tarkista myös painoluokitus. Älä ripusta kahden kilon painoista vatia teekuppilautaselle tarkoitetulle levylle, ellet nauti keramiikan putoamisen äänestä kello 3 aamuyöllä (ja siitä oudosta pölyn hajusta, joka sitä seuraa).

Keramiikan kuljettaminen – pakkaa jokainen esine erikseen. Kuplamuoviin on hyvä pakkaaminen, mutta jujuna on kääriä ensin kahvat ja reunat. Ne ovat heikot kohdat. Laita sitten esine laatikkoon, jonka ympärillä on ryppyinen paperi, äläkä pakkaa ryppyisiä paperirullia (ne siirtyvät liikaa). Ja jos muutat, pakkaa todella arvokkaat tavarat kahteen laatikkoon. Kerran muutin kulholaatikko sylissäni, koska en luottanut muuttajiin. Jalkani tunnottomat, mutta kulhot selvisivät.

Alueelliset erot – okei, tämä osuus on hauska. Espanjalainen keramiikka ei ole yksi asia. Talaverassa (Kastilia-La Mancha) on usein paksut lasitteet ja rohkeat kuviot – kestäviä, mutta vaativat silti hellävaraista hoitoa. Andalusialaisessa keramiikassa (kuten Granadassa) on usein metallinhohtoisia lasitteita, jotka naarmuuntuvat helpommin, joten pinoamista ilman pehmustetta ei suositella. Valencian Manises-esineet voivat olla herkkiä reunoilta, varsinkin vanhemmat. Katalonialainen terrakotta (kuten klassiset cazuelat) on kestävää, mutta vihaa lämpöshokkia – älä vie sitä jääkaapista liekkiin tai päinvastoin. Anna sen lämmetä hitaasti, kuin uneliaan kissan auringossa.

Voi ei – lämpöshokki yleensä. Suurin keramiikan tappaja. Älä kaada kiehuvaa vettä kylmään kannuun. Älä laita kuumaa astiaa kylmälle marmoriselle työtasolle. Älä lämmitä mikroaaltouunissa mitään, jossa on hiushalkeama, ellet halua sen räjähtävän kuin pieni keraaminen tulivuori. Ole vain… varovainen lämpötilan muutosten kanssa. Hitaat siirtymät. Kuten rentoutuminen uima-altaaseen tykinkuulaheiton sijaan.

Satunnainen anekdootti: Kerran asetin vastapaistetun espanjantortillan keraamiselle tarjottimelle, joka oli ollut talvella avoimen ikkunan lähellä. Tarjotin piti pienen "helähdyksen" – kuin kohteliaan vastalauseen – ja halkesi sitten kahtia. Seisoin vain siinä lasta kädessäni, haistin sipulia ja katumusta. Joten joo. Lämpötilalla on väliä.

Joka tapauksessa espanjalainen keramiikka on tarkoitettu käytettäväksi ja rakastettavaksi. Se ei ole haurasta arvokkaalla tavalla – vain "kohtele minua kuin elävää olentoa" -tavalla. Ja rehellisesti sanottuna, mitä enemmän sitä käytät, sitä enemmän opit sen omituisuudet. Mitkä esineet pitävät lämmöstä, mitkä mieluummin koristeluista, mitkä pinoutuvat siististi, mitkä lohkeavat, jos niitä katsoo väärin. Se on kuin oppisi tuntemaan ihmiset.

Nyt mietinkin — haluatteko lisätä osion myös pitkäaikaisesta tallennuksesta, vai onko se liioittelua…

Kuinka esitellä hauraita vintage-keramiikkaesineitä turvallisesti vilkkaasti liikennöidyissä tiloissa

Kuinka esittää herkkiä vintage-keramiikkakohteita turvallisesti vilkkaasti liikennöidyissä huoneissa Jotta herkät vintage-keramiikkaesineet voidaan asettaa turvallisesti esille vilkkaasti liikennöidyissä tiloissa, esineet on kiinnitettävä museovahalla, käytettävä suljettuja lasivitriinejä ja sijoitettava ne lemmikkien, lasten ja vieraiden ulottumattomiin. Näiden rakenteellisten suojatoimenpiteiden avulla voit...

Lue lisää...